English summary for prev. text

As you can see, I wrote a LOT and I don't know if I am up to write so much now :P

Okay, I feel sorry for not writing in over year, as there was so many lovely memories to share and there will be no new ones :'( Today we will put into sleep all 3 rats there is left. And we are not gonna take any new ones. Like my dear friend has said, they are too sweet and wonderful animals to lose all the time.

Okay, let's do little update what has happened after Lissu died.

16.3.2011 It was Nilla's time to go, again cos of nasty flu. Nilla was sister of Sofi and one of those rare rats, who came to us 5 weeks old. Nilla was chosen by Mikko, also by her name. And very popular, she also had her fan club in USA :)

20.6. 2011  Cos on tumor, it was time to let Demonitar go. She had become very dear from the second I first met her at Heidi's. Maybe you remember, she was the one who came to us as adult, after losing her prev. home.

30. 6. 2011 Helmi, the puppy of Sofi, had to go as she had "sympathy" tumor. It was so hard, in so short time we had to put 2 into sleep and one was Helmi, the living memory of Sofi and Nilla too.

It was very hard time for us back then, you have 5 rats and in so short time you'll stay with 3. We wondered a lot how Maiju will take it, as her dear friends just go away and she stays with 2 "brats". But, Mrs. Maiju did what she knows best, she adapted. I really look up into Maiju and that she has seen so many friends just go and still she doesn't get depressed. It wouldn't be the first time if rat get depressed, stop eating and so on after dear friend is gone. I have to do the math, Maiju came to us at 16. Jan. 2010 and after that we lost Wera, Sofi, Lissu, Nilla, Demonitar and Helmi, so it makes 6 times that Maiju has been there and felt the lost. For me and my rats, it is lot. 

But, also at that summer happened something so lovely and wonderful, that it is maybe in "best moments top 3" -list. I went -about 6 months too late- to get Lissu's CUP. Our Lissu was the best rat in Oulu at 2010 and hell, I was so proud of! What a shame Lissu wasn't here, I would let her eat ice cream from the cup under flashlights :) It was the beautiful ending for my show- history.

And here we go to autumn, 6. day of November. Maiju the granny turned 2 years. It was miracle in our family, as only Mona had live over 2 years. Naturally we were so happy, but also wondering will Maiju be here at X-mas.


At end on November we went to South side again and I was nervous about how many rats there will be when I come back home. I told bye byes to Maiju thinking we might never see again. Maiju, just like Oona and Iina were all in good health when we came back and they had have good time in their care-place.



For a first time also Nipsu was away from home at care- palce. We were so nervous will she do Nelli's style, and I mean stop eating in new place. We were ready to come back home in a second, if it happends. But there was no reason for that. Nipsu llloved to be at there and I guess the feeling was mutual, even one lamp "got killed". At home Nipsu was little bit weird at first, she was just shy at the corner but soon she was herself. I think she missed being away, as she was so spoiled there.

Then came X-mas and we had the traditional way. Nipsu got gifts, of course she didn't like them so much. There was ball with bell inside, and I have never heard the sound of bell. Maybe she doesn't want to play when there is no food in it. Rats got little house and I wonder how does it still looks like house and they haven't eat it yet. It is popular, especially Oona likes to be there, and so does Maiju.

They were also on antibiotics cof of flu and especially Oona loved to take the med, it was like hell to her. She was peeing and pooing and kicking and screaming. Of course the others were in panic, cos Oona acted that way, but there were times when Iina and Maiju took their meds well.

Now, today, it is time to say goodbye for rats. Nobody has tumor, but the flu is coming back and I am againts putting them all on meds again till rest of their lives, as Oona hate to take it.

I have heard lot of disagree with Iina, but all I can do is what I see is the best. She was better and I was still gonna put her into sleep, now she isn't anymore fully healthy.

The reason why I was putting healthy pet into sleep was simple. Rats can't live alone and we are not gonna take new ones. I can't give her to someone else, cos those new rats might get the flu we had. That is just too much for me, if someone's pets get sick cos of me. So, after thinking a LOT of this, it was the best idea we came with.


At the end there is something I wrote to Facebook, if you want to read it, I can translate it, but it is more like written to rat people.


And what comes to comments, they are welcome as always. Just keep in mind, they all come via my e-mail I don't use so much, so it might take "some" time to see them here.


I try to be more active here at future!


And to tell something about what is coming, I'm gonna write an article to magazine about how I feel today and of course, I'll do my best to translate it into English as well. Please forgimme my mistakes with text, it is about 7am now and I am having my first cup of coffee.

Unohdetun blogin herätys - Waking up the forgotten blog

Hupsista heijakkaa, yli vuoden päivät kuluneet edellisestä kirjoittamisesta. Harmittaa paljon, olisi ollut niin paljon kauniita muistoja tänne säilöttäväksi, koska kohta niitä ei enää tule :(

Olemme päättäneet lopettaa rottailun kokonaan. Tämä päätös taisi syntyä jo joskus viime vuoden keväänä, emme oikein muistakkaan, pikkuhiljaa kypsytimme ajatusta etteikö enää uusia. Nyt sitten on tullut aika ensi viikolla lopettaa tuo kolmipäinen lauma.

Ettei mene ihan synkeäksi niin voisin laittaa pientä päivitystä Lissun poismenon jälkeisestä elämästä.

Joo, lukaisimpa vanhaa tekstiä ja siellä olikin jo mainintaa lopettamisesta. Maiju sissi se on edelleen kuvioissa, Iinan ja Oonan messissä. Eli Lissun jälkeen ei vuonna 2010 enää jouduttu kokemaan luopumisia.

16.3.2011 Sateenkaarisillalle siirtyi Nilla, jatkuvan lentsuilun vuoksi. Nillahan oli Sofin sisko ja niitä harvoja, jotka muuttivat meille luovutusikäisenä. Nilla oli Mikon valitsema, myös nimeltään. Ja suosittu tapaus, häntä jäi meidän lisäksi kaipaamaan Jenkkiläinen fanikerho :)

20.6. 2011 Kasvaimen vuoksi jouduttiin luopumaan Demonittaresta, tästä ensisilmäyksellä rakkaaksi tulleesta tytöstä.

30. 6. 2011 Helmi, Sofin meille jäänyt poikanen, lopetettiin myötätunto kasvaimen johdosta. Oli ehkä rankinta, niin vähän ajan sisään kaksi jouduttiin lopettamaan ja vielä Helmi, ainoa elävä muisto Sofista ja samalla Nillastakin.

Oli tosi rankkaa aikaa silloin, yht äkkiä viidestä jää käteen kolme. Pohdittiin paljon miten Maiju jaksaa, kun rakkaat ystävät tolleen vaan katoaa ja jaljelle jää kaksi kakaraa seuraa pitämään. Mutta, Maikki rouva otti tilanteen tavallaan, eli sopeutui. Ihailen Maijussa eniten sitä, että se on saanut nähdä niin monen kaverin lähdön, ja aina se vaan jaksaa olla iloinen ja siis ei masennunut. Pitää ihan laskea, Maijuhan tuli meille 16. tammikuuta 2010 ja sen jälkeen nukkuivat pois Wera, Sofi, Lissu, Nilla, Demonitar ja Helmi, eli yhteensä 6 kertaa Maiju on kokenut menetyksen. Minun, ja meidän rottalan, mittapuulla se on on paljon se.

Vaan tapahtui tuona kesänä jotain niin ihanaa, että voisin melkeinpä laittaa sen rottailun ihq hetket top 3 joukkoon :) Kävin -vain noin puolivuotta myöhässä- hakemassa Lissun POKAALIN. Lissumme oli Vuoden 2010 Paras Rotta Oulussa ja voi helvetti sitä ylpeyden määrää! Harmi vaan kun Lissu itse ei ollut todistamassa asiaa, olisin antanut sen syödä jäätelöä pokaalista salamavalojen loisteessa :) Se oli mun näyttelytaipaleen komein lopetus.

Sitten päästään syksyyn, marraskuun kuudenteen päivään. Maiju mummo täytti kaksi vuotta. Ihme sisänsä, meidän perheessä. Toki iloa varjosti ajatus, onko Maijua enää jouluna.

Marraskuun lopussa teimme taas "etelän" matkan ja kovasti jännitti montako rottaa on kun tullaan takaisin, hyvästelin Maijun sillä meiningillä ettemme enää kohtaa. Maiju, kuten myös Oona ja Iina olivat kaikki oikein hyvässä voinnissa palattuamme ja olivat viihtyneet hoitopaikassaan.

Ensimmäistä kertaa myös Nipsu kani oli poissa kotoa hoidossa. Jännitimme miten käy, toistuuko Nellin tragedia, eli että Nipsu lopettaa syömisen uudessa paikassa. Olimme varautuneet tulemaan kotiin salamana, jos näin käy. Pelko oli turhaakin turhempi! Nipsu suorastaan rrrakasti olla hoidossa, ja myös hoitajan kanssa tunne oli molemminpuoleinen, vaikka yksi lamppu saikin "surmansa". Kotiin palattua Nipsu raukka oli vähän allapäin, lyyhötti nurkassa ja silleen, mutta oli pian oma ihana itsensä.

Joulu tuli ja meni, perinteisin menoin sitä vietettiin. Nipsu sai lahjoja, jotka tietenkään ei ollut niin kivoja kuin esim lattialla lojuva pahvin palainen taikka oma tuoli. Ostin Nipsulle sellainen jostain mistä lie heinästä väsätyn pallon, jonka sisällä on kulkunen, ajattelin sen olevan kiva, kun aktivointipallokin on niin hitti. Vaan kertaakaan näinä viikkoina ei ole kuulunut kulkusen kilinää, vissiin kun ei ole ruoka kyseessä niin ei nappaa leikkiäkkään. Rotille hankin samanlaisesta heinästä tai mistä lie tehdyn mökin ja ihme ja kumma se on edelleen mökin mallinen. Suosittu on, varsinkin Oona tykkää siellä olla.

Tänä vuonna koko lauma oli ab-kuurilla, kun nuhastelivat. Oona se vasta rakastikin lääkkeen ottoa, siis keltään muulta ei ole eritteet lentäneet samaan malliin. Tietysti Oonan käytös synnytti reaktion myös muissa rotissa. Maiju ja Iina ottivat lääkkeensä milloin hyvin, milloin hyvin huonosti.

Nyt on sitten aika sanoa hyvästit rottailulle. Kasvainta ei kellään ole, mutta lentsu uhkaa pukata taas ja en sitten millään halua lähteä uudelle ab rundille, varsinkaan kun Oona esim ei sitä tykkää ottaa, eläinrääkkäykseksi menee jos väkisin antaa. Ja kun pitäisi varmaan lopunikää antaa. Eli kuukausia.

Iinan kohdalla olen saanut paljon kritiikkiä lopettamisesta, mutta en voi kuin tehdåä minkä parhaaksi näen, sitäpaitsi ei tyttöä enää täysin terveiden kirjoihin voi laittaa.

Tähän loppuun haluaisin vielä lisätä Facebook kirjoitukseni, aikaisemmalla viestillä viittaan viestiini jossa kyselen pönttöä:

Niinkuin tuosta alemmasta viestistä näkyy, meidän perheellä on nyt edessä rotista kokonaan luopuminen. En ala syistä sen enempää puhumaan, kysyjille toki vastaan, mutta haluaisin saada mielenkiintoista keskustelua aiheesta Rotan Lopetus.

Eli, oma tilanne kolmipäisen lauman kanssa on tämä: Yksi aika sairas, toinen vähemmän sairas mutta iäkäs ja kolmas melkein terve. Ajattelin lopettaa kaikki kerralla. Olen saanut paljon kritiikkiä siitä, kuinka olen julma kun en anna loppuiäksi lääkekuuria ja varsinkin kun lopetan melkein terveen lemmikin. En halua pitää rottaa yksineläjänä ja arveluttaisi antaa eteenpäin, koska nämä muut laumassa nuhailee ja pahimmassa tapauksessa tämä minun rottani tartuttaisi uuden laumansa ja kaikki mahdollisesti pitäisi lopettaa. Ei hyvä idea, minusta. Puhumattakaan miltä tästä rotastani tuntuisi olla yht äkkiä häkissä täysin vieraiden rottien ja ihmisten ympärömänä.

Millaisia ajatuksia muilla rotallisilla on tämän melkein terveen lopetuksesta? Mitä te tekisitte minun asemassa? Minulle on ehdotettu uuden rotan hankkimista kaveriksi,mutta sekään ei ole vaihtoehto koska en yksinkertaisesti halua enää uusia rottia. Ja sitten, olisin taas saman kysymyksen äärellä, myöhemmin.

Mitä te yleensäkin ajattelettte rottien lopetuksesta? Milloin se kannattaa tehdä vai onko viisaampaa odottaa että luontoäiti korjaa omansa? Meillä on kahta poikkeusta lukuunottamatta lopetttu kaikki rotat, nämä poikkeukset olivat yllättävä kotiin kuoleminen ja eläinlääkäriasemalle kuoleminen leikkauksen yhteydessä. Eli minä kannatan rotan lopettamista. Ystävääni lainatakseni, mieluummin kuukausi liian aikaisin kuin päivä liian myöhään.

Mistä sitten tietää oikean ajan? Helppoa olisi vastata, sitten kun eläin alkaa kärsimään. Mutta, kuten me kaikki tiedämme, rotta on hemmetin sitkeää tekoa ja kun se näyttää kipunsa, on tilanne jo todella paha. Itse en usko, että rotta, jolla on huomattavan iso kasvain, olisi kivuton ja onnellinen rotta. En väitä etteikö voisi olla, vaan kun en voi varmaksi tietää, niin annan mennä. Sitten on nämä nuhailijat ym. kroonisesti sairaat. Olenko julma kun en periaatteesta lähde lääkitsemään loppuiäksi, en edes laita toistuville ab-kuureille, varsinkaan sellaista rottaa, joka selvästi vihaa lääkkeenottoa enemmän kun mitään.

Voisin vielä, kun puhetuulella olen, kysyä että miten teillä on "hävitetty" ruumis? En ollut edes ajatellut koko asiaa ennenkuin ensimmäinen kuoli. Päädyimme yksilötuhkaukseen, kuusiuurnaan ja Sanginsuun lemmikkien hautausmaalle. Haudalle on teetetty valkoinen risti, josta olen myös saanut kuulla kunniani, liian ihmismäinen hauta, on sanottu. Niille jotka eivät ole kyseisessä paikassa käyneet niin ristin laitto on mielestäni sitä keskitasoa, on hautoja, joissa on vain paikanmerkitsemistikku pystyssä ja on hautoja, joissa on kivet ja laatat kuvien kera. Kannattaa muuten joskus käydä siellä, varsinkin jouluna todella kaunista kun on valtava kynttilämeri. Ja hurjan pelottavia hevosten hautoja ;)

Toivottavasti ei tullut kelleen liian surullinen mieli tätä lukiessa, mutta on kuitenkin asia, josta minun mielestä ei puhuta tarpeeksi ja joka kuitenkin tilanteena toistuu ja toistuu jokaisen rottailijan elämässä. Jään odottamaan kommenttejanne :)

 

Ja saa tännekkin toki kommentoida, tahtoo rikastuttavaa keskustelua. Huomioithan, että kaikki kommentit kulkee minun vähemmän käytössä olevan sähköpostin kautta, ja minun pitää ne erikseen julkaista, joten eivät tule näkyviin sekunnissa, jos viikossakaan, ha ha. Koitan olla aktiivisempi jatkossa! 

Sorry people, I am tired of writing and the English summary will be here later. I promise!

Hei hei Lissu Lutunen, Goodbye Lissu Darling

Eilen se päivä sitten koitti, Lissun viimeinen. Ikävä on sanoinkuvaamaton enkä pysty tätäkään itkemättä kirjoittamaan, joten kirjoitan lyhyesti. Lissu oli meille kaikille erityisen rakas ja erinomainen näyttelyrotta.

Lissun kuolinilmoitus löytyy Kesiksen foorumilta täältä:  http://www.kesyrottayhdistys.fi/forum/viewtopic.php?f=14&t=8367

Ei hän viipyä voinut,
oudolta tuntui olla,
niinkuin kukkasen keinu
syksyn aallokolla.
(Hilja Haahti)

English: Yesterday it was, last day of Lissu. I can't write this without crying, so I'll keep it short. Lissu was very dear to all of us and an excellent show rat.

When A Friend Bids Goodbye

My dear friend,
close your eyes...
hold my hand,
and hear me whisper...

For the times I was lost,
you were there to look for me.
Will you believe me when I say I love you more than you'll ever know.
Will you trust me when I say ...this time you have to let me go.

My dear friend, I must leave.
The world no longer needs me.
It's my time to be gone, until we meet again someday.
Don't you cry now, I know I'll be okay.
Trust that I'll never forget you.
Don't be sad now, just close your eyes until it's through.
Hold my hand, don't open your eyes yet...
wait when I no longer whisper..

My dear friend, you'll be fine.
I'll be up there watching over you.
For the times I'll be gone, don't ever forget
the words I whispered to you.

God calls on my name... and I have to let go of your hand now...
Please don't cry... and smile for me..
because I'm with the one who made us friends.

Remember, I'll always love you.
so come, wave me goodbye...
It'll be painful but we have to...
Hug me, hug me tight, feel the words I can no longer say.

My dear friend, I'm going to miss you.
just pray because I'll always listen.
and one day, when it's your time,
I'll be there for you...
Just like the way I used to.
...I love you...

© Kathrine Yee Baraquia

Hyvää ja huonoa - Good and bad

Aloitetaan hyvillä uutisilla. Olemme lauantaina menossa Liminkaan näyttelyyn. Mukaan lähtee jo yhden palkinnon napannut Maiju, sekä ensikertailainen pikku Iina (pitää varoa ettei sitä arvostella hiirten luokassa, ha ha) sekä myös Demonitar, jonka aikaisemmasta näyttelykokemuksesta en tiedä. Odotan näyttelyä kovasti! Jännittää miten Iinalla ja Demonittarella menee, Maijun kohdalla ei jännitä niin paljoa.

Lissu ei osallistu näyttelyyn. Lissulle on tullut uusi kasvain ja juuri varasin lopetusajan torstaille. Vietin pitkän tovin rottalassa, meinasi itku tulla niin lähdin pois. En halua rottien nähdä minua itkemässä, varmasti he aistisivat ettei kaikki ole kunnossa. Meillä on nyt Lissun kanssa kaksi kokonaista päivää pusutella.

Mitä tulee koko rottaharrastukseen, ainakaan toistaiseksi emme ole ottamassa uusia rottia. En vielä tiedä, miten sitten kun lauman vanhimmat, Nilla, Maiju,  Helmi ja Demonitar kuolee ja jäljelle jäisi vain Iina ja Oona. Kahdelle rotalle tuo huone on aika iso, toisaalta emme tarvitse tilaakaan niin hälyyttävästi. Olen kyllä jo päättänyt mitä teen sitten, kun rottaharrastus loppuu. Mutta juuri tänään, kun vietin aikaa lutusteni kanssa, ajattelin etten koskaan voisi elää ilman näitä hassuja kavereita.

English: Let's start with good news. We are going to rat show next Saturday, to Liminka city. There will go already prize won rat Maiju and first timer little Iina (must be careful they don't jugde her as mice, ha ha) also Demonitar will come, I don't know if she has been in a show before. I'm so waiting for the show! I'm very excited and nervous about Iina and Demonitar, not so much about Maiju.

Lissu is not coming. She has a new tumor and I just call to vet and we are gonna put her into sleep this week Thursday. I spend long time at rat room and almost started to cry so I had to leave. I don't want rats to see me crying, I'm sure they would just know something is wrong. Now Lissu and I have 2 days time for sweet kisses.

What comes to whole rat life, for now we are not taking any new ones. I don't know yet, what will happen after those old ones, Nilla, Maiju, Helmi and Demonitar are gone and there is just Iina and Oona. For 2 rats the room is very big, but we don't need that space so much. I have already think about what I will do with the room when we are out of rats. But today, when I spend time with my sweeties, I was thinking I can never live without these funny pals.

Lissulla ei ole enää pattia, Lissu doesn't have the lump anymore

Viime tiistaina Lissu kävi Lemmikissä ja Karjalaisen Mari leikkasi patin pois. Leikkaus sujui hyvin ja Lissu on toipunut mainiosti. Kyllä meitä jännitti! Lissulta kuului pientä ääntä keuhkoista, joka lisäsi leikkauksen riskiä. Lissu on nyt ab- kuurilla. Samoin Nilla, joka hieman rohisee myös. Muut tytöt voivat hyvin.

English: Lissu was at vet last Tuesday and vet Mari Karjalainen did the surgery. It went well and Lissu has recovered well. We were so nervous about it! There was little sound from Lissu's lungs, and that made the operation even more risky. Lissu is now having antibiotics. Also is Nilla. Other girls are doing fine.

Lissulla on patti, Lissu has a lump

Huomattiin eilen, että Lissulle on ilmestynyt kaulan seudulle patti. Se tuntuu oudon pehmeälle. Kasvattaja Heidi tulee tiistaina tutkimaan asiaa ja sitten varmaan soittelen Lemmikkiin eläinlääkäriaikaa. Jos patti on kasvain, emme leikkaa sitä vaan päästämme Lissun paremmille juustomaille. Olen tapahtuneesta erittäis surullinen, vaikka ketään ei saisikaan suosia, on Lissu meidän paras rotta. Olin viemässä Lissua näyttelyynkin vielä kerran. En todellakaan osannut odottaa että Lissu menisi jo nyt, odotin sen näkevän vielä lumen. Noh, rottien kanssa kaikki tapahtuu niin nopeasti eikä koskaan voi tietää mitä tapahtuu.

English: Yesterday we noticed, that rat Lissu has a lump and it feels soft, odd. The breeder Heidi will come and look at it on Tuesday and after that I guess I'll call to vet. If the lump is a tumor, we don't put Lissu to surgery, we are gonna let her to "better land of cheese" like we say here. I'm very sad about this. You shouldn't favour anyone, but Lissu is our the best rat. I was gonna take her to show for last time this autumn. I really wasn't expecting this to happen this soon, I expect her to see show once again. Well, with rats everything happens so fast and you never know what is gonna happen.

Matkalla mummolaan, Road trip to meet the Granny

Tänään lähdemme heti aamusta Jyväskylää kohti hakemaan cinnamon muksua. Matka jatkuu sieltä kohti Hämeenlinnaa ja minun äitiä, jonka luona yövymme. Maanantaina sitten takaisin kotiin. Mukaan lähtee myös ab-kuurilaiset Helmi ja Lissu.

Rotat on ihan sekaisin, kun jätin kunolla ruokaa jokapaikkaan. Täytin kuivaruokakupin, laitoin yllätyskuppiin leipää ja porkkanaa sekä piilottelin leivän paloja pitkin tupaa. Lisäksi kokkaan porkkana-makarooni-kissanruoka annoksen vielä ennen lähtöä. Eivät taatusti kuole nälkään, ähkyyn ehkä.

Myös Nipsu ihmetteli valtaisaa ruoan määrää, jätin leipää, porkkanaa, tomaattia ja omenan sekä kuivisseosta ja paljon heinää.

Bloggaan uudesta tulokkaasta mahdollisimman pian :)

English:
Today morning we are gonna go to Jyväskylä to pick up new pet rat. We'll keep driving to Hämeenlinna and spend the night at my mother's. On Monday we'll be back home. We'll take Lissu and Helmi with us, cos they are on meds.

Rats went totally crazy after I gave them so much food everywhere. Right now i'm cooking carrot-macaroni-catmeat dinner for them. I bet they don't starve, maybe be on bloat. 

Also Nipsu wonder why so much fresh food, I left bread, carrots, tomatoe and an apple and lot of hey.

I'll write about the new one asap :)