Unohdetun blogin herätys - Waking up the forgotten blog

Hupsista heijakkaa, yli vuoden päivät kuluneet edellisestä kirjoittamisesta. Harmittaa paljon, olisi ollut niin paljon kauniita muistoja tänne säilöttäväksi, koska kohta niitä ei enää tule :(

Olemme päättäneet lopettaa rottailun kokonaan. Tämä päätös taisi syntyä jo joskus viime vuoden keväänä, emme oikein muistakkaan, pikkuhiljaa kypsytimme ajatusta etteikö enää uusia. Nyt sitten on tullut aika ensi viikolla lopettaa tuo kolmipäinen lauma.

Ettei mene ihan synkeäksi niin voisin laittaa pientä päivitystä Lissun poismenon jälkeisestä elämästä.

Joo, lukaisimpa vanhaa tekstiä ja siellä olikin jo mainintaa lopettamisesta. Maiju sissi se on edelleen kuvioissa, Iinan ja Oonan messissä. Eli Lissun jälkeen ei vuonna 2010 enää jouduttu kokemaan luopumisia.

16.3.2011 Sateenkaarisillalle siirtyi Nilla, jatkuvan lentsuilun vuoksi. Nillahan oli Sofin sisko ja niitä harvoja, jotka muuttivat meille luovutusikäisenä. Nilla oli Mikon valitsema, myös nimeltään. Ja suosittu tapaus, häntä jäi meidän lisäksi kaipaamaan Jenkkiläinen fanikerho :)

20.6. 2011 Kasvaimen vuoksi jouduttiin luopumaan Demonittaresta, tästä ensisilmäyksellä rakkaaksi tulleesta tytöstä.

30. 6. 2011 Helmi, Sofin meille jäänyt poikanen, lopetettiin myötätunto kasvaimen johdosta. Oli ehkä rankinta, niin vähän ajan sisään kaksi jouduttiin lopettamaan ja vielä Helmi, ainoa elävä muisto Sofista ja samalla Nillastakin.

Oli tosi rankkaa aikaa silloin, yht äkkiä viidestä jää käteen kolme. Pohdittiin paljon miten Maiju jaksaa, kun rakkaat ystävät tolleen vaan katoaa ja jaljelle jää kaksi kakaraa seuraa pitämään. Mutta, Maikki rouva otti tilanteen tavallaan, eli sopeutui. Ihailen Maijussa eniten sitä, että se on saanut nähdä niin monen kaverin lähdön, ja aina se vaan jaksaa olla iloinen ja siis ei masennunut. Pitää ihan laskea, Maijuhan tuli meille 16. tammikuuta 2010 ja sen jälkeen nukkuivat pois Wera, Sofi, Lissu, Nilla, Demonitar ja Helmi, eli yhteensä 6 kertaa Maiju on kokenut menetyksen. Minun, ja meidän rottalan, mittapuulla se on on paljon se.

Vaan tapahtui tuona kesänä jotain niin ihanaa, että voisin melkeinpä laittaa sen rottailun ihq hetket top 3 joukkoon :) Kävin -vain noin puolivuotta myöhässä- hakemassa Lissun POKAALIN. Lissumme oli Vuoden 2010 Paras Rotta Oulussa ja voi helvetti sitä ylpeyden määrää! Harmi vaan kun Lissu itse ei ollut todistamassa asiaa, olisin antanut sen syödä jäätelöä pokaalista salamavalojen loisteessa :) Se oli mun näyttelytaipaleen komein lopetus.

Sitten päästään syksyyn, marraskuun kuudenteen päivään. Maiju mummo täytti kaksi vuotta. Ihme sisänsä, meidän perheessä. Toki iloa varjosti ajatus, onko Maijua enää jouluna.

Marraskuun lopussa teimme taas "etelän" matkan ja kovasti jännitti montako rottaa on kun tullaan takaisin, hyvästelin Maijun sillä meiningillä ettemme enää kohtaa. Maiju, kuten myös Oona ja Iina olivat kaikki oikein hyvässä voinnissa palattuamme ja olivat viihtyneet hoitopaikassaan.

Ensimmäistä kertaa myös Nipsu kani oli poissa kotoa hoidossa. Jännitimme miten käy, toistuuko Nellin tragedia, eli että Nipsu lopettaa syömisen uudessa paikassa. Olimme varautuneet tulemaan kotiin salamana, jos näin käy. Pelko oli turhaakin turhempi! Nipsu suorastaan rrrakasti olla hoidossa, ja myös hoitajan kanssa tunne oli molemminpuoleinen, vaikka yksi lamppu saikin "surmansa". Kotiin palattua Nipsu raukka oli vähän allapäin, lyyhötti nurkassa ja silleen, mutta oli pian oma ihana itsensä.

Joulu tuli ja meni, perinteisin menoin sitä vietettiin. Nipsu sai lahjoja, jotka tietenkään ei ollut niin kivoja kuin esim lattialla lojuva pahvin palainen taikka oma tuoli. Ostin Nipsulle sellainen jostain mistä lie heinästä väsätyn pallon, jonka sisällä on kulkunen, ajattelin sen olevan kiva, kun aktivointipallokin on niin hitti. Vaan kertaakaan näinä viikkoina ei ole kuulunut kulkusen kilinää, vissiin kun ei ole ruoka kyseessä niin ei nappaa leikkiäkkään. Rotille hankin samanlaisesta heinästä tai mistä lie tehdyn mökin ja ihme ja kumma se on edelleen mökin mallinen. Suosittu on, varsinkin Oona tykkää siellä olla.

Tänä vuonna koko lauma oli ab-kuurilla, kun nuhastelivat. Oona se vasta rakastikin lääkkeen ottoa, siis keltään muulta ei ole eritteet lentäneet samaan malliin. Tietysti Oonan käytös synnytti reaktion myös muissa rotissa. Maiju ja Iina ottivat lääkkeensä milloin hyvin, milloin hyvin huonosti.

Nyt on sitten aika sanoa hyvästit rottailulle. Kasvainta ei kellään ole, mutta lentsu uhkaa pukata taas ja en sitten millään halua lähteä uudelle ab rundille, varsinkaan kun Oona esim ei sitä tykkää ottaa, eläinrääkkäykseksi menee jos väkisin antaa. Ja kun pitäisi varmaan lopunikää antaa. Eli kuukausia.

Iinan kohdalla olen saanut paljon kritiikkiä lopettamisesta, mutta en voi kuin tehdåä minkä parhaaksi näen, sitäpaitsi ei tyttöä enää täysin terveiden kirjoihin voi laittaa.

Tähän loppuun haluaisin vielä lisätä Facebook kirjoitukseni, aikaisemmalla viestillä viittaan viestiini jossa kyselen pönttöä:

Niinkuin tuosta alemmasta viestistä näkyy, meidän perheellä on nyt edessä rotista kokonaan luopuminen. En ala syistä sen enempää puhumaan, kysyjille toki vastaan, mutta haluaisin saada mielenkiintoista keskustelua aiheesta Rotan Lopetus.

Eli, oma tilanne kolmipäisen lauman kanssa on tämä: Yksi aika sairas, toinen vähemmän sairas mutta iäkäs ja kolmas melkein terve. Ajattelin lopettaa kaikki kerralla. Olen saanut paljon kritiikkiä siitä, kuinka olen julma kun en anna loppuiäksi lääkekuuria ja varsinkin kun lopetan melkein terveen lemmikin. En halua pitää rottaa yksineläjänä ja arveluttaisi antaa eteenpäin, koska nämä muut laumassa nuhailee ja pahimmassa tapauksessa tämä minun rottani tartuttaisi uuden laumansa ja kaikki mahdollisesti pitäisi lopettaa. Ei hyvä idea, minusta. Puhumattakaan miltä tästä rotastani tuntuisi olla yht äkkiä häkissä täysin vieraiden rottien ja ihmisten ympärömänä.

Millaisia ajatuksia muilla rotallisilla on tämän melkein terveen lopetuksesta? Mitä te tekisitte minun asemassa? Minulle on ehdotettu uuden rotan hankkimista kaveriksi,mutta sekään ei ole vaihtoehto koska en yksinkertaisesti halua enää uusia rottia. Ja sitten, olisin taas saman kysymyksen äärellä, myöhemmin.

Mitä te yleensäkin ajattelettte rottien lopetuksesta? Milloin se kannattaa tehdä vai onko viisaampaa odottaa että luontoäiti korjaa omansa? Meillä on kahta poikkeusta lukuunottamatta lopetttu kaikki rotat, nämä poikkeukset olivat yllättävä kotiin kuoleminen ja eläinlääkäriasemalle kuoleminen leikkauksen yhteydessä. Eli minä kannatan rotan lopettamista. Ystävääni lainatakseni, mieluummin kuukausi liian aikaisin kuin päivä liian myöhään.

Mistä sitten tietää oikean ajan? Helppoa olisi vastata, sitten kun eläin alkaa kärsimään. Mutta, kuten me kaikki tiedämme, rotta on hemmetin sitkeää tekoa ja kun se näyttää kipunsa, on tilanne jo todella paha. Itse en usko, että rotta, jolla on huomattavan iso kasvain, olisi kivuton ja onnellinen rotta. En väitä etteikö voisi olla, vaan kun en voi varmaksi tietää, niin annan mennä. Sitten on nämä nuhailijat ym. kroonisesti sairaat. Olenko julma kun en periaatteesta lähde lääkitsemään loppuiäksi, en edes laita toistuville ab-kuureille, varsinkaan sellaista rottaa, joka selvästi vihaa lääkkeenottoa enemmän kun mitään.

Voisin vielä, kun puhetuulella olen, kysyä että miten teillä on "hävitetty" ruumis? En ollut edes ajatellut koko asiaa ennenkuin ensimmäinen kuoli. Päädyimme yksilötuhkaukseen, kuusiuurnaan ja Sanginsuun lemmikkien hautausmaalle. Haudalle on teetetty valkoinen risti, josta olen myös saanut kuulla kunniani, liian ihmismäinen hauta, on sanottu. Niille jotka eivät ole kyseisessä paikassa käyneet niin ristin laitto on mielestäni sitä keskitasoa, on hautoja, joissa on vain paikanmerkitsemistikku pystyssä ja on hautoja, joissa on kivet ja laatat kuvien kera. Kannattaa muuten joskus käydä siellä, varsinkin jouluna todella kaunista kun on valtava kynttilämeri. Ja hurjan pelottavia hevosten hautoja ;)

Toivottavasti ei tullut kelleen liian surullinen mieli tätä lukiessa, mutta on kuitenkin asia, josta minun mielestä ei puhuta tarpeeksi ja joka kuitenkin tilanteena toistuu ja toistuu jokaisen rottailijan elämässä. Jään odottamaan kommenttejanne :)

 

Ja saa tännekkin toki kommentoida, tahtoo rikastuttavaa keskustelua. Huomioithan, että kaikki kommentit kulkee minun vähemmän käytössä olevan sähköpostin kautta, ja minun pitää ne erikseen julkaista, joten eivät tule näkyviin sekunnissa, jos viikossakaan, ha ha. Koitan olla aktiivisempi jatkossa! 

Sorry people, I am tired of writing and the English summary will be here later. I promise!