Hoitolapsi ja Valeraskaus

Heippa taas pitkästä aikaa!

Me ollaan saatu hoitorotta. Yksi Sofin poikasista muuttaa loppukuusta Helsinkiin toiselle kasvattajalle ja pikkuinen asuu meillä sen aikaa, onhan se kivempi hengailla isossa laumassa. Itteä vaan pelottaa hieman kuinka kestän sen lähdön, etten ole liikaa kiintynyt siihen, mulla kun ei ole sellaista kasvattajan kokemusta käsitellä naperoita ja sitten luopua niistä. En mie sitä pikkauista mitenkään välttele, samanlailla pyrin käsittelemään ja pusimaan kuin olisi omani.

Tänään lutusilla on taas edessä se järkyttävä kohtalo, he joutuvat häkkiin joksikin aikaa. Olis siivouspäivän paikka. Rottalassa on ollut paljon pahvia ja sitä on sitten silputtu ihan pieneksi ja kuljetettu joka paikkaan, eli pitää ensin lakaista ettei mene imuri ihan tukkoon.

Se hieman harmittaa, kun mun ensimmäinen ruusuke, Monan Rops 2, oli tippunut seinältä ja tytöt oli tietenkin raahanneet sen pesään ja tehneet tuhojansa sille. Koitan jotenkin parsia sen kasaan ja laittaa takas seinälle.

Pupulan puolelle kuuluu ihan hyvää, tosin Nelli on valeraskaana. Mikko löysi sen pesän tv pöydän alta, laatikoiden takaa. Sinne se oli kuljettanut valtavan määrän heinää ja kiskonut omaa karvaansa taas, tosin nyt ei ole kaljua kohtaa. Sitä me naapurin rouvan kanssa ihmeteltiin, että mistä Nelli keksiikään koko valeraskauden, kun ei se ole edes nähnyt uros kania. Kyllä luonto osaa olla konstikas joskus.

Mukavaa kun alkaa noi lumet sulaa, päästään Nipsun kanssa taas pihalle tai Huuhkajapuistoon ulkoilemaan. Voisi kaiketi kokeilla, mitä Nelli tykkää valjaista ja ulkoilusta. Harmi kun heitä ei voi samaan aikaan viedä ulos.