Hei Hei Kiti Kultainen

Tein Kitin elämästä ratkaisun jo ennen kuin lääkekuuri loppui, koska alkuviikosta Kitin vointi hieman heitti takapakkia, hengitys vinkui tosi ikävästi. Käytiin eilen piikillä, ajattelin että se on pönttöä parempi vaihtoehto kun en tiedä missä kunnossa Kitin keuhkot on.

Tiistaina jo aloin miettimään, että kestänkö katsoa Kitiä vielä viikon, mitä lääkekuuria oli jäljellä. Kiti oli mun erityistarkkailussa ja tuntui tosi pahalle sen puolesta. Siitä se päätös sitten syntyi, kun keskiviikko aamuna kuulin miten vaikea sen oli hengittää, soitin eläinlääkäriin, Lemmikissä käytiin.

Pikkuinen vinkaisi aika ikävästi kun sai rauhoittavan piikin, kahdestaan sitten oltiin kunnes Kiti meni ihan lötköksi sylissäni. En kestänyt olla ihan viime minuutille asti, vaan annoin Kitin lääkärille. Hieman jäi kalvamaan se, että Kitin viimeiset hetket se vietti ilman minua, mutta en kuitenkaan usko että Kiti koki että mä hylkäisin sen, ei rotta voi ajatella niin.

Kitiä mä olen itkenyt paljon enemmän kuin Tildaa ja Lilliä yhteensä, mikä tuntuu joksenkin hullulta. Kitihän oli mulla vain puolisen vuotta, kaikista vähiten aikaa. Haen lohtua ajatuksesta, että se puoli vuotta oli ehkä Kitin elämän parasta aikaa, oli oma lauma ja oma huone, paljon parempaa kuin pieni sinkkuboxi löytöeläinkodissa. Nyt Kitiin ei enää satu, en mitenkään voi tietää kuinka rankka sille viimeinen viikko oli.

Koitan ajatella tätä kuolemaa ja yleensäkin rottien pitoa sellaisena jatkumona, vanhoja kuolee ja uusia tulee lisää, ilman kuolemaa ei tulisi uusiakaan. Vaikka eihän mikään eläin korvaa toista, mutta antaa mahdollisuuden taas iloita. Seuraavat poikaset syntyvät Ouluun näillä näkymin kesäkuussa, joten heinäkuussa meille tulee pikkuisia, jos kaikki menee nappiin. Ajateltiin että ainakin kaksi otettais. Mutta se on sitten sen ajan asia, nyt koitan iloita ja nauttia Monan, Viivin ja Weran seurasta.

Pidetään varmaan ensi kuussa suuret rottahautajaiset, kun maa on kunnolla sulanut ja saa laitettua kukkia haudan täyteen. Aika näyttää onko pieniä uurnia sitten kolme vai neljä. Mehän ollaan jo käyty katsomassa sitä hautausmaata, se paikka on todella kaunis, paikan nimi taisi olla Mikonkangas, sellaista metsäistä aluetta jossa jokaisen lemmikin on hyvä nukkua ikiuntaan.

Tein Kitille "kuolinilmoituksen" Kesyrottayhdistyksen foorumiin, se on jonkin aikaa nähtävissä osoitteessa http://kesyrottayhdistys.fi/forum/viewtopic.php?t=6670