Huomattiin eilen Weralla olevan hieman karmiva kyky: Neiti kiipeli kohti katonrajaa seinässä menevää putkea pitkin ja lähti seikkailemaan verhotangon päällä. Mä olin ihan hermona että se tippuu sieltä sillä aikaa kun Mikko kävi hakemassa tuolin, jotta ylettyi nappaamaan tytön.
Tytöt oli myöskin saaneet tarvikekaapin oven auki ja löytäneet sieltä lähes täyden pussin mörttiröpöä. Kaikki mörtsä oli levitetty lattialle isoksi kasaksi ja Monahan siellä oli heti ensimmäisenä poseeraamassa, että kattokaa iskä ja äiskä mitä me ollaan löydetty. Eipä siinä auttanut muu kuin käydä siivoushommiin.
Sitten hieman ankeampia kuulumisia. Olen tänään ottanut asiakseni hoidella Lillin, Tildan ja Kitin hautajaisia. Alkaa tuo maa olla sen verran sula, että homma onnistuu eikä pitäisi enää kylmän tuhota kukkiakaan. Mahdollisesti vietetään hautajaiset jo viikonloppuna. Ollaan päädytty laittamaan risti haudalle, se ei ainakaan hautaudu lumeen talvella eikä kenenkään pitäisi varastaakkaan sitä. Risti teetetään Oulun vankilassa, tulee edulliseksi sieltä. Kukiksi voisi laittaa jotain valkoista ja sinistä, koska niitä värejä rotissa on ollut. pitää katsoa sitten millainen valikoima vihermyymälässä on. Ainahan siihen voi ostaa lisäksi leikkokukkaa kun käy haudalla.
Tuntuu kieltämättä aika haikealle ajatus uurnien viemisestä pois kotoa ja laitettavaksi johonkin kauas maahan. Tuntuu että nyt ne ovat sitten lopullisesti poissa, eikä mitään jää, paitsi arvokkaat muistot ja kuvat. Tietenkin ymmärrän, että olisi ihan mahdotonta pitää uurnia kotona, vuosien aikana niitä tulisi kaikki kaapit täyteen eikä tästä kodista ole tarkoitus tehdä mitään kuolleiden rottien pyhäkköä. Nythän uurnat ovat olleet pöydällä, kun ei oikein muuta paikkaa olla keksitty. Rottalan seinälle voisi ehkä laittaa sellaisen muistoissa nurkkauksen, johon laittaa kuvia sateenkaarisillalle siirtyneistä ystävistä, nythän meillä on kuvat kehyksissä ja pöydällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti