Vappuviikonloppuna meillä oli pahan näköinen kanitappelu. Nipsu pääsi Nellin huoneeseen, kun ovi oli huonosti kiinni. Tällä kertaa Nelli päätti antaa Nipsulle kunnolla köniin kaikkien niiden selkäsaunojen vuoksi, mistä itse on kärsinyt. Kanit tappeli sängyn alla, huuto vaan kuului ja karvaa lensi, ei siinä ehtinyt mitään tekemään. Nipsu sieltä ensin juoksi karkuun, mutta Nelli sai sen eteisessä kiinni ja massansa voimin kävi päälle. Onneksi Nipsu pääsi muutamassa sekunnissa karkuun ja turvaan. Kun tarkastettiin kanien kuntoa, Nipsu oli ihan paniikissa, se melkein tärisi pelosta. Huomattiin että se oli saanut kunnolla osumaa korvaansa, saman korvan tyvessä oli läpi menevä haava ja korvan päästä puuttui pieni pala. Nyt haava voi hyvin, ei onneksi tulehtunut. Alussa pelästytti kun Nipsu ei ollenkaan liikuttanut kipeää korvaansa, mutta jo samana päivänä alkoi korva liikkua toisen korvan kanssa samaan malliin, kanithan kommunikoi paljon korvillaan. Tässä kuva, jossa korvan pää vamma näkyy:
Super yllättäjä on ollut Viivi, joka on kasvanut paljon niin koollisesti kuin "henkisestikkin". Neiti tulee jo reippaasti moikkaamaan kun rottalaan menee, joskin äkkinäisiä liikkeitä tai outoja ääniä hieman säikkyy. Nuolemaan se ei ole alkanut, se on Monan ja Kitinän hommaa. Tyttö on kasvanut ihan älyttömästi talven ja kevään aikana, sen huomaa kuvista tosi hyvin. Aikaisemmat kuvat on melkein olleet vaan pään kuvia, kun neiti on lymynnyt jossain piilossa. Nyt se kuitenkin uskaltaa tulla poseeraamaan ja Mikon kännykkä kiinnosti kovasti.
Sitten viimeisenä se suurin, mahtavin ja ihanin uutinen:
Meille tulee uusi wottawauwa!!
Neiti on Sanders kasvatti, tulee Porvoosta asti, eli noin kuuden sadan kilsan päästä. Sen nimeä tai syntymäaikaa en hoksannut kysyä puhelimessa, kun olin tohkeissani kun kyseessä on kauan odotettu rubiinisilmäinen caramell. Tyttö kotiutuu lauantai iltana. Ensin se matkustaa kasvattajan kanssa Tuuriin näyttelyyn (johon ei kylläkään osallistu) ja sitten sieltä ystävällinen hiiri-ihminen tuo sen Ouluun asti. Mennään tänään viemään hänelle boxi ja rahat valmiiksi lauanataille. Olen ihan onnesta sekaisin, vihdoinkin oma rubiinisimmu! On tätä päivää odotettu. Iso kiitos kuuluu myös erityisen hyvälle ystävälle, joka laittoi pyörät pyörimään jotta homma mahdollistui, ite en olisi koskaan hoksannut selvittää kuinka saada rotta Porvoosta Ouluun halvalla.
Suunnitelmissa olisi hankkia vielä kolme uutta rottaa vuoden sisään, ehkä haen yhden Tampereelta, riippuu mikä siellä on tilanne ja millaisia poikasia ouluun tulee Hiidille. Mutta tässä on tosiaan pitkä aika vielä hankkia perheenlisäystä. En halua että ovat liian samanikäisiä, koska sitten kuolevatkin lyhyen ajan sisään toisistaan, niinkuin Lilli ja Tilda. Monahan on heitä noin puolitoista kuukautta nuorempi, mutta ei näytä juurikaan vanhenemisen merkkejä, hitusen on vauhti joskus hitaampaa, ei muuta. Toki karvanlähtöä ja ruostetta on Monapallossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti