torstai 6. marraskuuta 2008

Uudessa kodissa

Nyt ollaan vajaa viikko asuttu uudessa kodissa. Netti oli poikki jonkun aikaa, eli en päässyt päivittämään kuulumisia. Tässäpä sitä sitten tulee ja oikein kunnolla :)

Tilda: Tildan elämässä ei oikein mitään isompaa muutosta ole tapahtunut. Ilmeisesti tyttö viihtyy uudessa huoneessa. Aika paljon Tilda hengaa Kitin kanssa, mikä on hyvä. Lutusethan ovatkin kuin kaksi marjaa, black hooded laiha luikku marjaa. Tosin vanhuuttaan on alkanut Tildakin vähän mahaa saada.

Lilli: Pulputus on lakannut antibioottikuurin myötä. Lilli ottaa lääkkeet tosi kiltisti, vaikka Mikko joskus tuikkaa suoraan ruiskulla suuhun sen. Lillin maha ollut lääkkeestä vähän ruikulla. Viimeisenä päivänä kotona Lilli oli mun olkapäällä ja kehuin sitä ihanaksi mammam mussukaksi, jo tuli kakkaa niskaan vaikka Lilli ei koskaan kaki päälle. Sitten kun kiitin asiasta, Lilli kakkasi vähän lisää. Jäi ihan jälkikin paitaan, joka tietty oli mun ainoo puhdas paita, loput oli jo uudessa kodissa. Eipä siinä auttanut muu, kuin ottaa paita pois, pestä olkapää hanan alla ja föönilla puhaltaa kuivaksi ja paita kuivaksi :)

Mona: Tyttö voi paremmin, lääke on auttanut. Mona tulee yleensä huoneessa ekana vastaan, seuraa jalkaa ellei pääse heti syliin. Mona ei niinkään kiltisti ota lääkettään ruiskusta, mutta Mikko on armoton ja lääke on otettava. Mä tykkään sekoittaa lääkkeen ruoan sekaan, parasta mahdollista on a-jogurtti, niin se on maistuvaa rotan syödä ja masullekkin parempi, jotkut ovat niin herkkiä antibiootille.

Kiti: Kiti on rottalaumasta eniten tuonut harmaista hiuksia mammalle. Kun ei se syö kunnolla, mokoma nirso rottanen! Kasvavan rotan tulisi syödä hyvin ja päivittäin saada jotain tuoretta proteiinipitoista ruokaa, vaan ei kana kelpaa neidille. olen myös kokeillut jauhelihaa, sitä söi pienen palan sekä raejuustoa vaan ei sekään maistunut. Kanaa ja kalkkunaa ei syö ollenkaan. kananmunaa ja soijarouhetta en ole vielä kokeillut. Jogurttia se syö ihan pikkaisen, kunhan se on Vanilla Mustikkaa, ei sitten mitään kevyt joguja tai halpisjoguja suostu syömään.

Nipsu: Nipsu otti muuton aika raskaasti, tuntui pelkäävän ja stressaavan paljon. Nyt se on kuitenkin kotiutunut keittiöön. Nipsu teki viimeisenä päivänä kivat temput, se puri kameran datakaapelin poikki ja pissas sängynalle. Eli kuvia ei nyt vähään aikaan tule, pitää kamera ensin etsiä ja sitten katsoa voiko piuhan korjata vai pitääkö ostaa uusi.

Nelli: ai mikä ihmeen Nelli?? Meidän musta ranskanluppa tyttö. Haimme Nellin tiistai iltana Nivalasta. Ajoimme Nipsun velipojan kotipaikan ohi, mutta kylään ei ehditty kun kello oli niin paljon ja oltiin jo Ruukissa käyty omenapuun oksia hakemassa. Mutta Nelliin, oikein suloinen ja ihana tyttö se on, arka vaan vaan sitähän kaikki on aluksi.

Nelli ja Nipsu eivät ihan vielä ole bestiksia, Nelli asuu kodin itäsiivessä ja Nipsu länsisiivessä. Eli makkarissa ja keittiössä. Eilen laitettiin Nelli boxiin ja keskelle olohuonetta ja nipsu haistelemaan. Nipsu ei oikein huomannut mitään, joten avattiin boxi. Nipsuhan koitti vähän purra Nelliä. Ihan muuten lupaavasti alkoi, tappeluthan kuuluu asiaan. Tänään Nipsu karkasi heti aamusta Nellin luokse makkariin vaan Nelli antoi kunnolla kyytiä ja Nipsu loikki takaisin... Eli voisi sanoa että tasapeli 1-1 kumpi antaa turpiin toiselle. Jatkamme harjoituksia :) Tavoitteena saada molemmat kanit asumaan keittiöön ja ulkoilemaan olohuoneessa ja eteisessä.

Nelliin en oikein ole uskaltanut kiintyä enkä sillee viettää aikaa, kun pelkään paljon että siitä pitää luopua. Samaa pelkoa oli Nipsun kanssa, joskin siitä syystä että Mikon allergia ei kestä. Silloinkin itkin Nipsulle ja lupasin, että ellei meille jää niin pidän huolen että saa hyvän kodin. Sama pätee Nelliin, ellei voida pitää niin pidän kyllä melkoiset testit uudelle omistaja ehdokkaalle. Me ei vaan voida pitää kahta kania, jotka eivät saisi tavata toisiaan, pidempää aikaa, kyllähän muutama viikko, kuukausi menee. En sitten tiedä uskaltaako sitä alkaa haaveilla leikatusta uroksesta, ellei Nellin kanssa suju. Olisi niin ihanaa saada oma luppis kaveri, toisaalta onhan minulla elämä edessä, ehdin elämässäni pitää vielä ainakin 9 kania vaikka kaikki olisivat yksin eläjiä.

Ei kommentteja: