Tildan lääkärireissu

Viimeksi kirjoitinkin tuosta Tildan hännästä. Tässä on paljon tapahtunut ja on ollut raskasta joten nyt vasta jaksan tulla päivittämään kuulumisia.

Maanantai aamuna sitten aloitin soittelemaan Tildalle lääkäriaikaa. Ouluvet oli ihan täynnä, ei saanut uutta aikaa ennen torstaita. Soitin sitten vuoronperään Akuuttiin ja Lemmikkiin ja Lemmikki lopulta vastasi. Kysyivät pääsenkö noin tunnin päästä ja minä hihkuin että joo, kunhan ton miehen herätän. Ne sanoivat, että kannattaa pakata Tildalle vettä ja ruokaa mukaan, jos joutuu jäämään pidemmäksi aikaa.

Klo 10.30 oltiin sitten Lemmikissä. Odotusaulassa oli mukava kissa-rouva, hänellä taisi 4 kissaa olla mukana. Ruova oli kovin kiinnostunut mikä miedän laatikossa on, sanoin että rotta, taisi kissat haistaa välipalan. Rouva tuli ihan Tildaa katsomaankin, ennakkoluukoisena olisin kuvitellut hänen loikkaavan kattoon rottaa karkuun. Lääkäri oli mukavan tuntuinen ihminen, Mari Karjalainen. Totesi Tildan patin kasvaimeksi ja Tilda jäi sinne leikattavaksi, samalla häntä laitettiin kuntoon. Minä Tildalle kovasti lässytin että ole nyt kiltti ja reipas tyttö, Mikko onneksi älysi lääkäriä varoitella että Tilda on vikkelä tyttö, joka saattaa purra jos sitä menee liian reippaasti boxista noukkimaan, kannattaa houkutella nutriplussalla esiin.

Me mentiin kotiin nukkumaan. Minulla oli ihan hyvä mieli, kun Tilda pääsi niin pian hoitoon. Hieman kyllä pelotti, miten leikkaus menee. Meidän piti Tilda hakea viiden aikaan kotiin, jos kaikki menee hyvin. Aika on parempi toipua kotona, jos ei tarvitse lääkäriä. Haettiin sitten tyttö kotiin, kovin oli tokkurainen vielä. Tuntui mukavalle, kun lääkäri käski soittamaan seuraavana päivänä, kuinka tyttö toipuu.

Illan Tilda oli hylkeenä, ei jaksanut nousta jaloilleen, vaan hieman eturaajat ja pää liikkui. Otin siitä videoa, mutta en ole laadusta ihan varma, juuri silloin Tilda ei kovin liikkunut. Minusta oli inhottavaa käsitellä sitä, kun oli niin lötkönä. Mikon kanssa vähän vitsailtiin, että olisipa nyt hyvä leikata kynnet. Tildasta lähti sellainen kurnuttava ääni, se huolestutti. Noin yhdeksän aikaan soitin sitten toiselle rottaharrastajalle, että onkohan se ihan normaalia. Kurnuttelu loppui muutaman tunnin päästä. Minä olin Tildan kanssa sängyllä ja Mikko katsoi telkkaa, hänestä Tilda näytti hieman reippaamalta mutta minä en oikein osannut sanoa kun kokoajan olin sitä vahtinut.

Yö siinä yhdessä valvottiin, Mikon kanssa katsottiin Jesse sarjoja nauhalta ja Tilda oli meidän nokan alla boxissa. Noin kolmen, neljän aikaan Mikko alkoi ruiskulla juottamaan Tildaa, kun se ei itse jaksanut juoda. Oli tyttö saanut nesteytystä lääkärissä, mutta näytti niin raukalta että päätettiin varmuuden vuoksi antaa. En olisi kyllä uskonut, miten vaikeaa se on vierestä seurata toista, kun se oli niin heikossa kunnossa. Minullahan oli lapsena koira, jolta myös leikattiin kasvain mutta äitini oli onneksi kaukaa viisas ja laittoi minut siksi aikaa isän luokse, niin en itse nähnyt koiraa tokkuraisena ja tikitettynä. Aamuyöstä alkoi väsymyskin painaa ja tunnevyöry nousi pintaan ja itkin ihan kunnolla. Pelkäsin, ettei Tilda palaakkaan ennalleen, ettei se saakkaan takajalkojaan toimimaan ja kun seuraavana päivänä soitan lääkärille niin se sanoo että tuo piikille vaan. Tuntui, etten kestä katsoakkaan Tildaa, kun sen oli niin vaikea liikkua ja näki, että tyttö tahtoo eteenpäin.

Minä menin sitten aamuvarhain tiistaina nukkumaan ja Mikko jäi Tildan kanssa. Mikko soitti aamupäivästä eläinlääkäriin, meinasivat että jos ei tyttö kunnolla liiku vielä keskiviikkonakaan niin sitten sinne. Tilda alkoi kuitenkin pikkuhiljaa nousta jaloilleen ja itse juoda. Nutriplussaa jaksoi syödä ja pissaa tuli. Minä heräsin tiistai illasta ja kyllä olin onnellinen, kun näin kuinka paljon eteenpäin oli tultu kahdessatoista tunnissa. Yhden tikinkin se oli itseltään saanut pois. Ja oli hyvin Tilskarimainen, ei tykännyt yhtään kun suihkin desinfiointiainetta haavaan. Liikutuin melkein kyyneliin, kun Tilda niin reippaasti söi antibiootitkin :) Meillä lääkkeet annetaan ruokaan sekoitettuna, minusta se on helpompaa kuin ruikata suoraan suuhun.

Mikko oli ulkoiluttanut Lilliä ja Monaa hieman, ne olivat kovin rauhallisia olleet. Liekö ikävöineet Tildaa, kun maanantai aamuna olivat viimeksi yhdessä olleet. Ei ollut tytöt tahtoneet mennä edes kukkapurkkiin tonkimaan, vaikka se mielipuuhaa onkin. Mona oli kovasti näyttänyt siltä, kuin olisi Tildaa etsinyt.

Keskiviikkoaamuna Tilda oli jo tosi reippaan oloinen. Soitin lääkäriin siitä irronneesta tikistä ja meinasivat, ettei tarvitse tulla uudelleen ompelemaan kun haava on niin siistin näköinen eikä vuoda. Tilda jaksoi olla jo hyvin oma itsensä, se oli boxissa tuolilla sängyn vieressä ja Nipsu ampaisi sängynalle. Tilda oli heti boxin reunalla tarkkailemassa tilannetta, ei sentään sähissyt Nipsulle. Koitettiin koko päivä hemmotella Nipsua, kun se oli alkuviikon jäänyt niin vähälle huomiolle. Ihan varmasti se oli aistinut minun itkun, kun oli tosi rauhallinen silloin. Kovin oli Nipsu iloinen , kun pääsi juoksemaan pitkin kämppää. Opetetaan sille nyt käskyä "alas" kun meinaa kovasti kiivetä sohvan selkänojalle ja loikata sieltä pois kielletylle alueelle. Eiköhän tuo ala oppimaan, on vain niin nipsumaisen itsepäinen, että saa monta kertaa sanoa.

Keskiviikko oli myös Monan syntymäpäivä. Meillä oli tarkoituksena leipoa iso kääretorttu ja kutsua vieraita, mutta Tildan toipumisen vuoksi päätettiinkin olla ihan vaan omalla sakilla rauhallisesti kotona. Ehtii tuota juhlia kunnolla myöhemminkin. Seuraavaksi meillä onkin Nipsun oletettu syntymäpäivä, 1.9. sinne meinaan tehdä Nipsulle oman voileipäkakun.

Annettiin tyttöjen hieman olla yhdessäkin, ensin saivat olla sängyllä ja myöhemmin Tilda oli hetken häkissä. Kovin riemuissaan olivat, Mona ja Lilli vuoron perään olivat Tildan kimpussa peppua nuuhkimassa ja haavaa tutkimassa. Eivät onneksi alkaneet tikkejä repimään. Yöksi tilda kuitenkin laitettiin taas boxiin, on näin helpompi tarkkailla paljonko se syö, juo ja kakkaa. Taitaa se vielä hieman väsynytkin olla, mutta kuitenkin on jo tosi hienosti toipunut. Olen minä sille monta kertaa sanonutkin, että on ollut paljon reippaampi tyttö kuin minä ;)

Tildasta on muutama kuva, lisään ne myöhemmin kunhan Mikko ehtii siirtämään ne koneelle. Eivät ne kovin hyvälaatuisia ole, mutta saa hieman kuvaa millainen haava on ja millainen häntä on nyt.