Tänään sitten jätimme hyvästit Viiville. Olo on joksenkin haikea eikä oikein ruokakaan maistu, perinteiseen tapaan haimme intialaista. Viiville ilmaantui kasvain kaulaan, emmekä leikkauttaneet sitä hengitystie ongelmien vuoksi. Tiedä sitten oliko niillä yhteys, hengitystieongelmat johtuisivat kasvaimesta, mene ja tiedä.
Tämä on hieman karskia, mutta emme ehtineet viedä tänään Viiviä tuhkattavaksi, joten Viivin ruumis viettää yön auton peräkontissa ja huomenna viemme sen Lemmikkiin. Tulee sitten toinen uurna Monan viereen. Hautaamme tytöt sitten kesämpänä, kun maa ei ole enää jäässä.
Viivistä jäi onneksi paljon hyviä muistoja. Viivi oli sillä tapaa poikkauksellinen rotta, että se oli ensimmäinen, joka muutti meille luovutusikäisenä ja ensimmäinen rotta, jonka näin niin pienenä. Muistan, etten meinannut edes käsittää kuinka pieni se on, mahtui kämmenelle. Olin pitkään halunnut blueta, mutta sopivaa poikasta ei vaan syntynyt täälläpäin, kunnes Tanjalle lopulta syntyi L-poikue, josta saimme oman Lollipop Viivimme.
Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän.
Yht' äkkiä vain huomaa sen päättyvän tähän.
Kun sammuu sydän läheisen,
on aika surun hiljaisen.
Viivin kuolinilmoitus on jonkinaikaa luettavissa Kesiksen foorumilta osoitteessa
http://kesyrottayhdistys.fi/forum/viewtopic.php?f=14&t=7299
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti